Diagnoosi: F41.2

"F41.2 Sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila. Tätä koodia pitäisi käyttää silloin, kun sekä ahdistus- että masennusoireita esiintyy, mutta kummatkaan eivät ole selkeästi hallitsevia eikä kumpikaan oiretyyppi ilmene niin laaja-alaisena, että se riittäisi erilliseen ahdistus- tai masennusdiagnoosiin. Kun sekä ahdistus- että masennusoireet ovat kyllin vaikeita oikeuttaakseen erilliset diagnoosit, käytetään niitä."

Tällaisen diagnoosin sain, kun tänä syksynä sain vihdoin hakeuduttua psykiatrin puheille. Psykiatrini mukaan diagnoosia F41.2 käytetään hyvin usein, kun tarvitaan uupumusdiagnoosi sairaslomaa varten - uupumus tai ylirasittuminen kun eivät ole virallisia diagnooseja.

Tämän lisäksi sairastan paniikkihäiriötä, mutta "paniikkihäiriötä ei pitäisi asettaa päädiagnoosiksi, jos henkilö kärsii kohtauksien alkaessa masennuksesta; silloin paniikkikohtaukset ovat todennäköisesti toissijaisia masennukseen nähden." Ja minähän sairastan. Ensi- ja toissijaisuudesta en tiedä muuta, kuin että olin ollut enemmän tai vähemmän masentunut muutaman vuoden, kun sain ensimmäisen paniikkikohtaukseni. Siitä taas on aikaa viitisentoista vuotta.

Nyt olen 27-vuotias, ja siis sairastanut masennusta liki kaksi kolmasosaa eämästäni. Tajusin asian jäätyäni ensimmäistä kertaa elämässäni sairauslomalle mielenterveydellisistä syistä pari kuukautta takaperin.

Tässä blogissa kirjoitan mielenterveydestäni.

Kirjoitan pelkän nimikirjaimen takaa, koska haluan tässä blogissa puhua niin suoraan kuin suinkin pystyn.

Kirjoitan julkisesti, koska olen sekä päiväkirjaa että muita blogeja kirjoittaessani huomannut, millainen voima on sillä, että joku saattaa edes teoriassa lukea tekstini. Kirjoitan enemmän, huolellisemmin, perustellummin ja paremmin blogejani kuin yhtäkään päiväkirjaani koskaan.

Kirjoitan suomeksi, koska suomenkielisiä mielenterveysblogeja on edelleen varsin vähän, ja koska ne ovat enimmäkseen varsin huonoja. Onneksi poikkeuksiakin on (muun muassa tämä).

Haluaisin päivittää tätä blogia varsin säännöllisesti, mieluiten joka päivä. Toiveeni olisi, että kirjaisin päivittäin ylös vähintään, kuinka paljon olen edellisenä yönä nukkunut ja mihin kellonaikaan. Tämä kuitenkin lisäisi riskiä, että blogin päivittämisestä tulisi suoritus, mikä taas pilaisi koko jutun. En siis tee lupauksia saati aseta tavoitteita.