Lääkkeet! eli matkavalmisteluja

Olen lähdössä kolmen päivän kuluttua Länsi-Afrikkaan paukuttamaan djemberumpuja kolmeksi viikoksi. Syksyyni on siis kuulunut huomattava määrä lääkärissä ja apteekissa ravaamista - tavanomaisten arkeen kuuluvien hammas- ynnä muiden lääkärikäytien lisäksi olen tietenkin ravannut tämän tästä psykiatrilla ja yleislääkäreillä saamassa lisää sairaslomaa, terapialausuntoja ja lääkkeitä. Tämän lisäksi olen käynyt saamassa kaikenlaista matkaneuvontaa ja liudan rokotuksia, reseptejä ja suosituksia Afrikan-matkaani varten.

Ilmoittauduin kyseiselle matkalle syyskuu alussa, jolloin minulla ei vielä ollut mitään tietoa siitä, millaisessa psyykkisessä jamassa tulisin viettämään syksyni. Psyykkisessä oireilussa ei nyt sinänsä ole mitään uutta, mutta syksyn lopulla koin, että olin tässä suhteessa paremmassa tilanteessa kuin pitkään aikaan, niin kuin mielestäni tosiaan olikin: minulla oli ensimmäistä kertaa tilaa ja aikaa sairastaa kunnolla. Pian olinkin sitten ulkoa päin katsottuna huonommassa kunnossa kuin koskaan, vaikka sisältä päin minusta on koko ajan tuntunut siltä, että tämä suovedessä rämpiminen on ainoa kestävä tapa parantua. Ensimmäistä kertaa olen kunnolla uskaltanut sairastaa ja kertoa muillekin, että sairastan, mikä on minusta pelkästään hyvä.

Olen tänä syksynä aloittanut SSRI-lääkityksen, tarkemmin ottaen essitalopraamin, joka yleisemmin kauppanimellään eli cipralexina tunnetaan. Lääkityksestä voisi kirjoittaa pitkän oman postauksensa, mutta tässä todettakoon vain, että olen ollut lääkitykseen hyvin tyytyväinen ja että se on sopinut minulle ilmeisen hyvin - alkuvaikeuksien jälkeen ei ole ollut mitään isompia sivuvaikutuksia, ja entinen mielialavuoristoratani muistuttaa nykyään autoilua mäkimaisemassa. Vaikka aika-ajoin on ollut pahempiakin pudotuksia, niin ne ovat entistä harvinaisempia ja tuntuvat kytkeytyvän kiinteästi yhtään runsaampaan alkoholinkäyttöön, jota olen yrittänyt nyt vähentää tutuvasti, ja pitkälti onnistunutkin tähän mennessä. 

Tänään aloitin malarianestolääkityksen. Mikä hyvänsä malarialääke ei sovi mielenterveysongelmaiselle, eikä niistä ehkä yleisin eli lariamin nimellä myyty meflokiini sovi masennuslääktityksen kanssa  lainkaan yhteen. Syön siis nyt rumbaboria, joka on tunnetumman ja kalliimman malarone-nimisen valmisteen edullisempi rinnakkaislääke. Rumbabor kuuluu kokeneempien matkailijoiden mukaan niihin malarianestolääkkeisiin, jotka pistävät vatsan sekaisin, eivät päätä.

Välillä tuntuu siltä, ettei ehkä pitäisi lukea lääkkeiden pakkausselosteista ollenkaan. On nimittäin niin, että hyvin yleisten sivuvaikutusten eli erilaisten mahaoireiden lisäksi myös rumbaborin yleisiin ja melko yleisiin sivuvaikutuksiin kuuluvat erilaiset psyykkiset oireet, kuten ahdistus, masennus, unettomuus, paniikkikohtaukset, itkuisuus ja oudot unet. Lisäksi harvinaisissa sivuvaikutuksissa on joukko ikävämpiä oireita, kuten hallusinaatiot. Tämäpä mukavaa. Odotan mielenkiinnolla.

Kaikesta lääkärissä ravaamisesta, stressistä ja sivuvaikutuksista huolimatta minusta tuntuu siltä, että pieni Afrikan-matka saattaa olla juuri oikea veto tähän paikkaan, niin hullulta kuin se tuntuukin. En olisi ikinä varannut matkaa, jos olisin tiennyt, missä jamassa olen tänä syksynä, saati, jos olisin tiennyt ottavani joulukuussa lopputilin työpaikasta, jossa olen ollut viimeiset kuusi vuotta. Jollain tavalla tämä kuitenkin tuntuu aivan oikealta siirrolta juuri nyt. Saanpahan ainakin perspektiiviä, aurinkoa ja D-vitamiinia, jos en muuta.

Sivuvaikutuksia

Eilen oli kaikkiaan varsin hyvä päivä. Vietin Suomen itsenäisyyspäivää eli (tuttavallisesti itsaria) lukemalla Anne Thériault'n esikoisromaania pyjamassa. Sää oli harmaa ja kirja täynnä raskaita asoita, se kun sattuu olemaan kuvaus Thériault'n vuosia sairastamasta masennuksesta. Oma korvieni väli oli sään harmauteen ja kirjan sisältämään mustuuteen verratuna miellyttävän kirkas ja olo oli väsynyt, mutta hyvä. Illan vietin ystävän luona kitaransoiton ja elokuvan merkeissä.

Olen tällä viikolla ottanut lavantautirokotteen. Se otetaan kolmena joka toinen päivä syötävänä kapselina. Eilen otin sarjan viimeisen. Minulla on pitkin viikkoa ollut jonkin verran rokotteen yleisiä sivuvaikutuksia, jotka muistuttivat ikävästi sekä mielialalääkitykseni sivuvaikutuksia että paniikkikohtauksen oireita - huimausta, sydämentykytyksiä ja vilunväristyksiä, muun muassa. Tämän lisäksi maha on ollut sekaisin, niin kuin salmonellarokotukseen toki kuuluu. Eilen illalla sivuvaikutukset iskivät sitten oikein kunnolla päälle kymmenen aikaan illalla eli juuri, kun olin lähdössä kotiin.

Huimasi niin, etten pysynyt kunnolla tolpillani. Säikähdin, mikä tietysti laukaisi myös paniikkioireita, jotka hankaloittivat fyysisiä oireita entisestään. Varsinaista kohtausta en onneksi saanut. Kotiinpääsyssä meni sitten kolmisen tuntia, vaikka kotiemme välillä on alle kilometri. 

Nyt aamulla jalat kantavat taas ja oireet tuntuvat muutenkin olevan ohi. Eniten oloa haittaa se, että häpeän oikein kunnolla sitä vaivaa, jonka eilen aiheutin ystävälleni. Makasin hänen sohvallaan, kieltäydyin jäämästä nukkumaan sille ja pyysin häntä taluttamaan minut kotiin, etten pökertyisi matkalla. Varsin kohtuullisia asioita hyvältä ystävältä pyydettäviksi, sanoisin järkeni äänellä. Silti olo on kuin pahemmankin kännisekoilun jälkeen. Absurdia.