Pääpäiväkirjat päättyvät toistaiseksi

Kirjanpito

Unta: 2.00-11.30 eli n. 9,5 tuntia.

Kirjanpito

Unta: n. 8 tuntia välillä 1.30-10.00.

Kirjanpito

Unta: Kymmenisen tuntia välillä 1.30-11.30.

Kirjanpito

Unta: n. 11 tuntia välillä 22-9.

Kirjanpito

Unta: noin 9 tuntia välillä 0.30-11.00.

Lääkkeet: cipralex ja 3. annos rumbaboria. Ei vielä mitään sivuvaikutuksia, ei hullumpaa.

Kirjanpito

Unta: n. 9 tuntia välillä 23.30-9.30.

Lääkkeet: cipralex ja 2. annos rumbaboria n. klo 12.05 Suomen aikaa. 

Ruokaa: kyllä.

Ulkoilua: kyllä.

Ihmisten seuraa: kyllä.

Alkoholiannoksia: 0

Savukkeita: 0! Hyvä minä!

Sää: kirkas, kuulas, kaunis, talviaurinkoinen.

Mieliala: olosuhteisiin eli stressaavaan kotimatkaan nähden varsin hyvä. Väsymyksen lisääntyessä iltaa kohti pieniä notkahduksia, mutta kokonaisuus isosti plussan puolella. 

Lääkkeet! eli matkavalmisteluja

Olen lähdössä kolmen päivän kuluttua Länsi-Afrikkaan paukuttamaan djemberumpuja kolmeksi viikoksi. Syksyyni on siis kuulunut huomattava määrä lääkärissä ja apteekissa ravaamista - tavanomaisten arkeen kuuluvien hammas- ynnä muiden lääkärikäytien lisäksi olen tietenkin ravannut tämän tästä psykiatrilla ja yleislääkäreillä saamassa lisää sairaslomaa, terapialausuntoja ja lääkkeitä. Tämän lisäksi olen käynyt saamassa kaikenlaista matkaneuvontaa ja liudan rokotuksia, reseptejä ja suosituksia Afrikan-matkaani varten.

Ilmoittauduin kyseiselle matkalle syyskuu alussa, jolloin minulla ei vielä ollut mitään tietoa siitä, millaisessa psyykkisessä jamassa tulisin viettämään syksyni. Psyykkisessä oireilussa ei nyt sinänsä ole mitään uutta, mutta syksyn lopulla koin, että olin tässä suhteessa paremmassa tilanteessa kuin pitkään aikaan, niin kuin mielestäni tosiaan olikin: minulla oli ensimmäistä kertaa tilaa ja aikaa sairastaa kunnolla. Pian olinkin sitten ulkoa päin katsottuna huonommassa kunnossa kuin koskaan, vaikka sisältä päin minusta on koko ajan tuntunut siltä, että tämä suovedessä rämpiminen on ainoa kestävä tapa parantua. Ensimmäistä kertaa olen kunnolla uskaltanut sairastaa ja kertoa muillekin, että sairastan, mikä on minusta pelkästään hyvä.

Olen tänä syksynä aloittanut SSRI-lääkityksen, tarkemmin ottaen essitalopraamin, joka yleisemmin kauppanimellään eli cipralexina tunnetaan. Lääkityksestä voisi kirjoittaa pitkän oman postauksensa, mutta tässä todettakoon vain, että olen ollut lääkitykseen hyvin tyytyväinen ja että se on sopinut minulle ilmeisen hyvin - alkuvaikeuksien jälkeen ei ole ollut mitään isompia sivuvaikutuksia, ja entinen mielialavuoristoratani muistuttaa nykyään autoilua mäkimaisemassa. Vaikka aika-ajoin on ollut pahempiakin pudotuksia, niin ne ovat entistä harvinaisempia ja tuntuvat kytkeytyvän kiinteästi yhtään runsaampaan alkoholinkäyttöön, jota olen yrittänyt nyt vähentää tutuvasti, ja pitkälti onnistunutkin tähän mennessä. 

Tänään aloitin malarianestolääkityksen. Mikä hyvänsä malarialääke ei sovi mielenterveysongelmaiselle, eikä niistä ehkä yleisin eli lariamin nimellä myyty meflokiini sovi masennuslääktityksen kanssa  lainkaan yhteen. Syön siis nyt rumbaboria, joka on tunnetumman ja kalliimman malarone-nimisen valmisteen edullisempi rinnakkaislääke. Rumbabor kuuluu kokeneempien matkailijoiden mukaan niihin malarianestolääkkeisiin, jotka pistävät vatsan sekaisin, eivät päätä.

Välillä tuntuu siltä, ettei ehkä pitäisi lukea lääkkeiden pakkausselosteista ollenkaan. On nimittäin niin, että hyvin yleisten sivuvaikutusten eli erilaisten mahaoireiden lisäksi myös rumbaborin yleisiin ja melko yleisiin sivuvaikutuksiin kuuluvat erilaiset psyykkiset oireet, kuten ahdistus, masennus, unettomuus, paniikkikohtaukset, itkuisuus ja oudot unet. Lisäksi harvinaisissa sivuvaikutuksissa on joukko ikävämpiä oireita, kuten hallusinaatiot. Tämäpä mukavaa. Odotan mielenkiinnolla.

Kaikesta lääkärissä ravaamisesta, stressistä ja sivuvaikutuksista huolimatta minusta tuntuu siltä, että pieni Afrikan-matka saattaa olla juuri oikea veto tähän paikkaan, niin hullulta kuin se tuntuukin. En olisi ikinä varannut matkaa, jos olisin tiennyt, missä jamassa olen tänä syksynä, saati, jos olisin tiennyt ottavani joulukuussa lopputilin työpaikasta, jossa olen ollut viimeiset kuusi vuotta. Jollain tavalla tämä kuitenkin tuntuu aivan oikealta siirrolta juuri nyt. Saanpahan ainakin perspektiiviä, aurinkoa ja D-vitamiinia, jos en muuta.

Kirjanpito

Unta: reilut 9 tuntia välillä 12-9.30.

Lääkkeet: Tavallisen cipralex-annoksen lisäksi 1. annos malarianestolääkettä (rumbaboria) heti aamiaisen jälkeen eli klo 12.10 Suomen aikaa.

Ruokaa: kyllä.

Ulkoilua: kyllä. Kävelyä ulkona sekä valoisaan että pimeään aikaan. Noin tunnin kävely äidin kanssa illalla.

Ihmisten seuraa: kyllä.

Alkoholiannoksia: 1. Puoli lasia punaviiniä ruoan kanssa ja puoli lasia amaronea juustojen kanssa.

Sää: iltaa kohti kirkastuvaa.

Mieliala: melko hyvä, ajoittaisia notkahduksia ja ajoittaista itsetuhoisuutta. Aistiärsykkeet olivat helposti liikaa, mutta osasin ottaa omaa tilaa aina tarvittaessa. Äidin kanssa puhuminen teki hyvää.

Kirjanpito

Unta: noin 9 tuntia välillä 12-10.

Ruokaa: oi kyllä. Oi joulu!

Ulkoilua: kyllä. Arviolta nelisen kilometriä kävelyä ulkoilmassa, josta pieni osa valoisaan aikaan.

Ihmisten seuraa: kyllä. (ks. eilinen kirjanpito).

Alkoholiannoksia: 2! Jouluaattona! Näin selvää joulua en ole viettänyt ainakaan kymmeneen vuoteen. En ehkä viiteentoistakaan.

Savukkeita: 0.

Sää:  Tuulta ja sadetta.

Mieliala: plussan puolella. Pari notkahdusta iltaa kohti väsymyksen myötä, mutta olosuhteisii nähden erittäin hyvä. Joulumieli.

Kirjanpito

Unta: välillä reilut 10 tuntia välillä 12-12.

Ruokaa: kyllä! Äidin herkkuruoat ja vanhempien oivallinen uusi lähithaimaalainen.

Ulkoilua: kyllä. Sellaiset 6 km kävelyä yhteensä ulkoilmassa päivän aikana, josta osa vieläpä valoisaan aikaan.

Urheilua: kyllä! 40 minuuttia pallon mätkimistä tenniskentällä.

Ihmisten seuraa: kyllä. Perhettä ja sukua.

Alkoholiannoksia: 1.

Savukkeita: 0.

Sää: kaunis, leuto alkutalven päivä, iltaa kohti pakastuvaa.

Mieliala: väsynyt mutta kauttaaltaan melko hyvä, etenkin tenniksen jälkeen.

Kirjanpito

Unta: noin 4 tuntia välillä 2.30-7.00.

Ruokaa: kyllä

Ulkoilua: vähän.

Ihmisten seuraa: kyllä, ennen kaikkea sukulaisia.

Alkoholiannoksia: 0

Savukkeita: 1

Sää: sumuista, synkkää, ikävää

Mieliala: Aivan maassa. Olin todella puhki eilisen jäliltä, eikä minusta olisi millään ollut pakkaamaan itseäni joulunviettoon ja vielä matkustamaan vanhuuttaan höpertyvien isovanhempien kanssa joulunviettoon. Mutta jotenkin tein sen silti.

Kirjanpito

Unta: n. 9 tuntia välillä 1.00-10.00.

Ruokaa: kyllä

Ulkoilua: käytännössä ei, lähinnä autoilua, ruokapöytiä ja sohvia.

Ihmisten seuraa: yllin kyllin. Kivoja sukulaisia, ystäviä ja yksi liki vastasyntynyt vauva.

Alkoholiannoksia: 0

Savukkeita: 0

Sää: synkkää, märkää, ikävää

Mieliala: yllättävän stressitön ja huoleton joumieli kiireen, puuhan ja sukuloinnin keskellä. Ahdistuksen hetkinä muistin hyvin hengittää. 

Irti!

Sanouduin tänään irti työpaikastani.

Äitini sanoin:

"Ensimmäinen aidosti viisas päätös, mitä olet tehnyt pitkään aikaan." 

En ehkä ole aivan samaa mieltä aivan kaikkien muiden päätösteni laadusta, mutta muuten komppaan täysillä. 

Kirjanpito

Unta: noin 4 tuntia välillä 12-4.00.

Ruokaa: kyllä

Ulkoilua: vähäsen

Urheilua: ei

Ihmisten seuraa: kyllä. Kitaratunti, lounasseuraa ja pikkujoulut.

Alkoholiannoksia: 0

Savukkeita: 0

Sää: vaihtelevaa, plussan puolella

Mieliala: vaihtelevaa, plussan puolella

Kirjanpito

Unta: reilut 8 tuntia välillä 1.30-10.00. Heräsin vähän kurkkukipuisena ja sellaisen olon kanssa, että tästä voi tulla flunssa.

Kirjanpito

Unta: ainakin 5 tuntia välillä 1:30-7.00.

Heräsin ahdistuneena ja itsetuhoisena, sitten käänsin vihaisuuteni sinne, minne se tällä hetkellä kuuluu, eli työnantajaani, joka kohtelee minua tällä hetkellä kuin kuraa.

Suovettä

Tänään oli tämän terapiajakson kolmas ja tällä erää viimeinen tapaaminen. Väliin tulee yksi sukujoulu ja yksi pitkähkö matka päiväntasaajan tienoille, joita molempia alan kyllä jo kovasti odottaa, mutta silti harmittaa varsin paljon.

Minusta on alkanut vähitellen vaikuttaa siltä, että olen jossain teini-ikäni tienoilla tunkenut takaraivoni takaosaan kaikenlaista ikävää ja sulkenut sinne johtavan väylän jonkin sortin tulpalla. Viime aikoina on vaikuttanut siltä, että kyseinen tulppa on ollut melko heikosti kiinni ja välillä suorastaan auki niin, että olen meinannut ajoittain aivan hukkua kaikkeen siihen mutaiseen suoveteen, jota takaraivoni viemärikaivo on pitänyt sisällään kaikki nämä vuodet.

Olisi niin mukava jatkaa nyt saman tien terapiakäyntejä ja päästää ulos kaikki se likavesi, jota takaraivoni takaosasta olisi kovasti melkein itsestään tulossa. Mutta ei, nyt joudun sulkemaan tulpan, jotta jaksan syödä lanttulaatikkoa ja malarialääkkeitä ja kirmata auringonvalossa, jotka nekin tehnevät oikein hyvää. Kunhan vain sen tulpan saisi sitten aikanaan taas auki.

Kirjanpito

Unta: n. 7 tuntia välillä 1.00-8.30.

Ulkoilua: lähinnä töihin ja takaisin. 

Urheilua: tunti tenniskentällä. Oli ihanaa.

Ihmisiä: kyllä.

Savukkeita: 0!

Sää: plussan puolella, kirkkaahkoa.

Mieliala: plussan puolella, kirkaahkoa. Enimmäkseen vittuuntunut ja vihainen - en siis lannistunut, uupunut tai masentunut. Hyvä.

Kirjanpito

Unta: noin 7 tuntia välillä 12-8.00.

Yhteyksiä ihmisiin: kyllä. 

Savukkeita: 0

Alkoholiannoksia: 0

Sää: harmaa ja ankee.

Mieliala: väsynyt mutta ok, onnellinen, illalla totaalisen rätti.